Responsiivinen video – mikä se on ja onko se jo täällä?

Videon kuvasuhde on saanut olla aika rauhassa lähes 40 vuotta. Elokuva­teatterissa kokoja on nähty moniakin, mutta videon radikaalein uudistus lienee kuva­putki­televisioiden kaikkoamisen aikaan osunut vaihdos 4:3-kuvasuhteesta 16:9 ”laaja­kuvaan”. Harva osasi ennakoida millaisia vaatimuksia videokuvalle tulisi, kun se alkaa kulkea taskussa mukana. Mutta että responsiivinen video?

Miten se video nyt tuonne taskuun hyppäsi?

Mobiilivideon aikakausi alkoi vuonna 2005 Sonyn PlayStation Portable -konsolin ja Applen videota toistavan iPod-laitteen myötä. Ensin mainittu käytti pienoiskokoisia UMD-formaatin levyjä ja jälkimmäiseen videot piti siirtää tietokoneelta iTunes-ohjelman ja fyysisen johdon välityksellä. Hankalasti siis.

Todellinen mullistus koettiin kuitenkin vuonna 2007, kun Apple julkaisi iPhone-puhelimen. Ensimmäistä kertaa mobiililaitteella surffailu oli suhteellisen mukavaa. Videoita ei enää tarvinnut siirtää laitteelle erikseen vaan niitä pystyi katsomaan netistä. iPhone-laitteisiin esiasennettu YouTube-sovellus oli myös mobiili-YouTuben ensimmäinen todellinen syntymä.

Responsive Video Design – Responsiivisen videosuunnittelun lyhyt historia

Nettisivuilla oli jo tuolloin videoupotuksia. Upotus siis tarkoittaa että video on oikeasti esimerkiksi YouTubessa, mutta se näytetään upotettuna ”laatikkona” osana toista kotisivua. Ensimmäiseksi nämä laatikot piti saada mukautumaan eri laitteiden ruutujen leveyteen. Varsinaista videosoitinta siis kohdeltiin responsiivisesti. Ei tämä nyt kuitenkaan ihan vielä ollut se responsiivinen video.

HTML5-standardin kypsyttyä tarpeeksi alkoi kotisivuille ilmestymään videotaustakuvia. Tässä vaiheessa responsiivinen video oikeastaan syntyi: liikkuva kuva skaalautuu taustalla kuvituksena, mutta erimuotoiset ruudut aiheuttavat kuvan rajautumista sivuilta tai ylhäältä ja alhaalta. Videon päälle omaksi kerroksekseen tehdään vielä tekstiä ja kuvaa, ja tämä varsinainen sisältö mukautuu selainikkunan kokoon.

Kuvasuhteiden sota syttyy – tehän käytätte sitä aivan väärin!

Viimeiset vuodet ovat olleet keskenään kilpailevien videopalveluiden mylläkkää: ne ovat vuorotellen vetäneet toisiaan dunkkuun live-videot, reagointi, videokommentit, storyt ja filtterit aseinaan. Kaiken keskellä käyttäjät vielä alkoivat anarkisteiksi – he kuvasivat videoita älypuhelin pystyssä eikä vaakatasossa kuten ennen oli oikein!

Yhtäkkiä oltiin tilanteessa, jossa videon kuvasuhteeksi vaadittiin 16:9 YouTubessa, 9:16 Snapchatissa ja 1:1 Instagramissa.

Ei siis ihme, että aiemmin yhteen kuvasuhteeseen tottuneet alkoivat vastustaa etenkin pystykuvausta. Se julistettiin vertikaalivideo-syndroomaksi.

  • Mutta entäs, kun meidän yleisö vaan pitää luuriaan pystyssä – 94% ajasta tutkimustenkin mukaan?
  • Entäs kun tämä video pitäisi julkaista Instagramissa eikä me haluta mustia palkkeja ylös ja alas?
  • Entäs kun me haluttaisiin kuvata tämä kaikki vaan samalla kerralla?

Nyt oltiin aivan uusien kysymysten ja vaatimusten äärellä. En voi olla näkemättä yhtäläisyyksiä murrokseen, joka tapahtui kun responsiiviset kotisivut alkoivat aikanaan yleistyä. Pikselifundamentalistit hävisivät. Käyttäjät voittivat.

Kaivetaan vanhat ratkaisut naftaliinista

  1. Yksi menetelmä on rajata materiaali väljästi jo kuvasuunnitteluvaiheessa, jotta reunoilla on tarpeeksi tilaa niin vaaka-, neliö että pystyversionkin toteuttamiseen. Samaa tekniikkaa on käytetty leffamaailmassa iät ajat. Pystyvideota varten tarvitaan kuitenkin suhteettoman paljon tilaa ylös ja alas.
  2. Toinen tapa on hyödyntää kikkaa VHS-ajalta. Elokuvia konvertoitiin laajakuvasta 4:3-muotoon kotivideoiden VHS-kaseteille Pan&Scan-tekniikalla, jolloin kunkin leffakohtauksen kuvasta rajattiin VHS:lle näkyviin vain oleellinen osa. Näin mustat palkit saatiin pois ruudun ylä- ja alalaidasta.

    Hankalammissa kohdissa rajattua kohtaa liu’utettiin kesken kohtauksen esimerkiksi oikeasta laidasta vasempaan laitaan. Mutta oli ongelmatapauksia, jossa koko laajakuvaruutu piti nähdä ymmärtääkseen mitä oli tapahtumassa.

Pan&Scan-tekniikka ei siksi ollut kaikkien mieleen ja jopa Steven Spielberg nousi kapinaan menetelmää vastaan:


”When I see my movies panned and scanned, it’s like some of the scenes were being redirected by someone else.”– Steven Spielberg


Voisiko olla niin, että nykymaailmassa ohjaajalta ja kuvaajalta vaaditaan visionäärisyyttä nähdä tarina useissa kuvasuhteissa. Onko se liikaa? Vaikeaa se ainakin on.

Pan&Scan-tekniikka näyttää tehneen paluun Facebookiin. Upotin esimerkiksi tämän mainoksen, jossa on useampi kohtaus, joissa perinteisessä versiossa kuva pysyy staattisena ja tässä upotetussa versiossa rajausta liu’utetaan:

Responsiivinen video ja uuden median uudet ratkaisut

Koska liikkuvaa kuvaa täytyy pystyä tuottamaan nykyisin niin monelle eri alustalle ja eri muotoiselle ruudulle, on luonnollista, että myös uusia ratkaisuja ilmaantuu.

1. Snäppi keksi pyör(e)än uudelleen

Yksi videokäyttäytymisen airueena toiminut palvelu on ollut Snapchat. Ensin se yleistytti pystyvideon kuvaamisen normaalina käytäntönä ja seuraavaksi toi markkinoille oikeasti ensimmäisen ratkaisun, jolla responsiivinen video syntyy kuin itsestään. Snapin toteutus on yksinkertaisesti nerokas – vallankumoukselliseksikin nimitetty.

Parhaiten Snapin tekniikka aukeaa oheiselta videolta (kohdasta 0:34 eteenpäin):

Valitettavasti tekniikka ei ole mikään yleispätevä taikatemppu helppoihin responsiivisiin videoihin, sillä sitä voi hyödyntää helpoiten vain Snapchatissa. Mutta ideana se on jo askel eteenpäin.

2. Palkkeihin voi myös tunkea tietoa

Toinen yksinkertaisempi luova, mutta aika uusi ratkaisu on tehdä perinteisellä kuvasuhteella video ja täyttää mahdolliset mustat palkit informaatiolla. Toki tätä varten pitää valmistaa videoista useita versioita eri kanaviin.

Mihinkäs niitä videoita tunget?

Hyvin harvaa käyttäjää lopulta kiinnostaa miten homma on tehty: lopputulos ja kokemus ratkaisee. Käyttökokemuksen on oltava hyvä ja silloin käyttäjä määrää ja tekijät vikisevät – ja keksivät parempia ratkaisuja. Itse pidän loogisena, että vertikaalivideosyndrooma kuolee ajatuksena pois ja useammalla kuvasuhteella tehdyt videot alkavat olla normaaleja. Varsinainen standardoitu responsiivinen video ei vielä valitettavasti ole täällä, mutta olemme ottaneet pitkiä askeleita siihen suuntaan.

Ja eihän tämä tähän suinkaan pääty. Seuraavaksi pitäis ratkaista mitä on 360°-videoiden, lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden responsiivisuus ja miten responsiivinen video tai video yleensäkin toimii niiden kanssa. Elämme mielenkiintoisia, mutta tekijöille erittäin haasteellisia aikoja. Pitäkäämme käyttökokemus hyvänä, silmämme auki ja mieli avoinna!

Kirjoittaja on digitaalinen suunnittelija, joka on vääntänyt urallaan videon jos toisenkin, mutta myös paljon muuta digitaalista sisältöä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Täältä tähän.

Tilaa uusimmat blogijutut koottuna sähköpostiisi:

Kiinnostuitko?

Tule ja laita meidät töihin. Uskomme, ettet pety.

Soita Maaritille
050 345 1167
tai
lähetä viesti.

Tästä se lähtee...

Ota yhteyttä Meraan

Soita Maaritille
050 345 1167
tai lähetä viesti: